ABCDEF..
Olen pitänyt kirjoittamisesta niin kauan kuin muistan. Ala-asteesta saakka tekstiä on
syntynyt välillä luonnostaan, välillä kovan työn tuloksena.Uskoisin, että kirjoittamisen sujuvuus liittyy vahvasti rakkaaseen harrastukseeni, lukemiseen.
Ensirakkauteni kirjoittamiseen on ollut novellit. Kirjoittelin niitä silloin tällöin angstisena teini-ikäisenä. Eipä tule varmaan yllätyksenä, että ne olivat synkkiä ja lapsellisia raapustuksia kapeakatseisen nuoren näkökulmasta. Yläasteella ihaninta oli kirjoittaa fiktiivisiä tarinoita äidinkielen tunnilla. Kirjoitin paljon surullisia tarinoita huumenuorista ja kuolemasta. Jotenkin osasin sen parhaiten. Enpä silti valita, äidinkielen arvosanat hyppivät kahdeksan ja yhdeksän välillä.
Lukiossa opin kirjoittamaan asiatekstejä. Niitä oli tylsä kirjoittaa, mutta olihan sekin taito osattava. Niihin aikoihin tykkäsin raapustella runoja. Tällä hetkellä olen onnellinen etten ole säästänyt yhtään runoa tuolta ajalta, sillä ne olivat typeriä selostuksia rakkaudesta, kukkasista ja sateenkaarista -ah kuinka söpöä.
Muistan leuhkineeni sillä, kuinka hyvin pärjäsin äidinkielen kirjoituksissa. Molemmissa kokeissa istuin pakolliset kolme tuntia ja lähdin ensimmäisten joukossa pois. Arvosanaksi tuli lopulta M. Kaikki ihmettelivät, kuinka on mahdollista, että noin lyhyessä suoritusajassa sain hyvän arvosanan. Mutta totuus on, että olen nopea kirjoittamaan. Välillä se koituu kohtaloksi, toisaalta sillä on hyvätkin puolensa.
Mutta kaiken kaikkiaan, sanoisin että kynä kyllä pysyy kädessä ja luettavaakin tekstiä syntyy vaikka väkisin. Toivon, että luovan kirjoittamisen kurssi auttaa minua näkemään omat virheeni ja puutteeni sekä vahvuuteni. Toivon myös oppivani jotain kanssakirjoittajiltani.
Ja eipä sitä koskaan tiedä, ehkä yllätän teidät angstisella ja surullisella tarinalla joku kaunis päivä..